Pientä ryhdistäytymistä.

Huh. Tapasin just J:n. Kyllä, saattaa olla outoa et oon täl hetkel tätä mieltä kun pari kk sitten jätin hänet kylmästi. Mulla on ollut kova ikävä. Ihan järkyttävä. Ja nyt kun nähtiin, niin huomattiin et molemmilla vielä samanlaisia tunteita, joten päätimme aloittaa ihan alusta. Puhtaalta pöydältä. Mä olen ihan innoissani, mut tiedän et J ei luota muhun samalla tavalla ko ennen. Se paisto läpi. Tiedän et siinä menee aikaa enneko saan kunnolla luottamuksen takasin. Pompottelin sitä kuitenkin sellaseen malliin mielialojen vaihteluiden mukaan, et en yhtään ihmettele tätä tilannetta. Pahinta on vielä se, että J:n kaverit ei tule yhtään tykkäämään tästä. Ne ovat sitä mieltä et J:n ei pitäisi huolia mua takaisin. Tästä tulee vielä hullunmyllyä, mut J on yks ihminen kenen takia pystyn tähän. Tärkeä ihminen elämässäni, enkä halua häntä menettää toistamiseen! En aijo!

Toivoisin vaan et se pian huomaisi, etten enää ole sellanen ihmisraunio kun muutama kuukausi sitten. Oon huomannu kasvua itsessäni, henkisesti. En enää yksin masistele niin paljoa kuin ennen. Ainut mikä tällä hetkellä on, että tunnen itteni järkyttäväksi valaaksi. En tunne itseäni ollenkaan nätiksi. Olen itse asiassa todella valmis aloittamaan uudestaan tämän laihdutusprojektin. Tässä tämän päivän ruokailut:


Päiväruoka:
täysjyväspagettia
Pirkka valkosipuli-tomaatti pastakastiketta
jauhelihaa
0,2l Pepsi Max


Tänään pysyn paastossa, koska on niin turvonnut olo viikkojen hiilarisyönneistä. Juon vain vettä, tai ehkä menen myöhemmin illalla kaupasta hakemaan hedelmiä. Adios ja huomiseen! :)

EDIT!

Iltaruoka:
2 banaania
10 mandariinia
rasiallinen miniluumutomatteja


Treeni (100 vatsaa, 50 selkää ja 50 kylkeä)

Hukassa hautautuneena.

Ohhoh, kuukausi on melkein pyörähtänyt tässä. Tuntuu oikeasti ehkä viikolta.


Mut sanotaanko näin, että oon koko tän ajan ollut aivan hukassa. En tiedä mitä pitäisi syödä, miks ylipäänsä syödä ja oon purkanut kaiken ruokaan. Yhtenä päivänä kävin jopa kaksi kertaa mäkkärissä syömässä! Kelatkaa, se on aivan järkyttävää paskaa mitä itseensä voikaan laittaa. Paino on noussut 72 kiloon, mistä oon myös ollut todella masentunut. Haluisin niin päästä siihen ihanne kuntoon, mutta yritys tuntuu niin epätoivoselta koska en tällä hetkellä JAKSAIS tehä mitää. Olis ihanaa vaan makoilla sängyn pohjalla lukemassa kirjaa. Oon väkipakolla joutunu raahautumaan treeneihin joka päivä. Lauantaina ja sunnuntaina on meidän tanssinäytökset, eikä se tunnu mun mielestä miltään. Normaalisti olisin ihan jännityksestä soikeana ja jopa pelkäisin sitä. Mut täl hetkellä se ei tunnu miltään.


Kurjaa viettää mun ainut ihana kesälomani murjottamassa. Tuntuu et oon henkisesti vaan niin loppu, vaik ei oo duunia ollu. Tyhjää lyö. Mut tosiaan, ainut pieni asia mikä saattaa tehdä mun päivästä parhaan on nähdä mun tanssikavereita ja jutella heidän kanssaan.


Haluisin vaan hautautua kuukaudeks maan alle ja lukea jotain hyviä kirjoja. Sit taas tulla levänneenä takaisin. Anteeksi vielä kun olen näin maaninen. Toivon et saisin asiat järjestykseen pian.

Uusi startti.

Tosiaan, nyt se ero tuli. En oo jaksanut kattoa syömisiä vähään aikaan, kun on niin huono olo muutenkin. On taas tosi yksinäinen olo, kun kerkes tottua siihen et jonkun vieressä nukkui melkeinpä joka yö. Paino on varmasti noussut yli tuon 70 kilon, joten poistin raksinkin. Tänään alotin kaiken alusta. Nyt mä niin onnistun tässä, nyt oon vaan minä ja minä päätän että onnistun. Tää auttaa varmasti myös selviämään suhteen jäljeltä rikkinäisistä fiiliksistä.
  
"Yksinään peittää korvat käsillään
Hyräilee
Mitä vaan
Kunhan huuto pään katoaa
Ja huone häviää
Hän liukuu hiljaa pois
Kaikki mitä jää on
Harhaa"

Aamupala:
45g jauhelihapihvi
cheddar juustosiivu
1 tölkki Battery Stripped
1 kpl Fazerin sininen konvehti


Päiväruoka:
1 1/2 paneroitu kalaleike
salaattia (salaattia, tomaattia, kurkkua)
hapansalaattia coleslaw -kastikkeen kanssa
vettä

Iltaruoka:
4 jauhelihapihviä (päällä ananasta ja mozzarella juustoa)
2 ruisleipää (voita, juustoa ja kurkkua)
2 lasia Novelle Cironellea

Donitsiahmatti ja :'(.

Tämä tyttö lopettaa nyt sen mässäilyn, vapun ja pelkästään vapun perusteella. Menetin totaalisen itsehillintäni ja mättösin suuhun 7 Arnold'sin donitsia. Ei hyvin mene nyt. En uskalla edes koskea vaakaan, koska pelkään sitä lukemaa aivan järkyttävän paljon.


Mut en vaan käsitä tätä. En vaan pysty lopettaa jos saan sen itsehillinnän menemään. Kesken jättäminen ei ole edes mahdollisuus. Se on jokotai. Mua ensinnäkin hävettää, koska 15pvä lähden sinne Nizzaan ja mun kaveri on laiha, siis todellakin sellanen ylilaiha ja mä oon tällänen porsas joka ahmii 7 donitsia yhessä illassa. Lisäks vielä join simaa sellasen 1,5 litran pullon. Poikäystävä okei vaan nauraa tälle, mut mä en! Mä muistan ko söin sitä vikaa donitsia, kuinka kelailin et nyt tekis mieli käydä vähän halailemassa sitä pönttöä. Mut enpä menny kun poikkis oli mukana siinä vieressä. SANOKAA MULLE JOTAIN TOSI PAHAA ETTEN REPSAHDA MIHINKÄÄN TÄLLÄ VIIKOLLA! Seuraavan lauantain karkkipäivä ainakin peruttu - cancelled. Ei oo tulossa.

Mut mulla on muutenki ihan masentunu olo tän poikaystävän takia. Oon niin kauan eläny yksin ja tehny asioita yksin (erosin edellisestä vuonna 2008, alotin tän nyt 2010 tammikuussa) et mua ahistaa päästää joku noinkin lähelle miten se on päässy. Vaik me ei nähdä kun 1-2krt viikossa niin pelkään sitä liiallista läheisyyttä, must tuntuu vaan et  mun pitäis olla yksin enkä haluu et kukaan tulee tähän mun surkeaan elämään tällä hetkellä. Tiedän että tää J (poikaystävä) on huomannu tätä vähäsen, mutta aina kun se kysyy et onks kaikki hyvin et jaksatsä oikeesti niin vastaan et joo, oot ihana <3 Se siinä just on. J on ihan täydellinen mies, just mun makuun ja just sellanen minkä aina oon halunu. Mut mä en haluis sotkee sitä kaikkiin mun ongelmiin, mun laihdutuksiin, syömishäiriöihin ja muihin päässä liikkuviin ongelmiin. Se itse asiassa oli puhunu sen hyvän ystävän kanssa musta (mikä on musta ookoo, koska hyvien ystävien kans pitääki puhua tälläsistä asioista), kysyin sitten että mitä se oli sanonu, niin oli kuulemma jotain et: "Aika paha tilanne..."


Jotenki vaa tuntuis et mun elämäs ei olis täl hetkel minkäänlaista paikkaa toiselle ihmiselle.