Mut en vaan käsitä tätä. En vaan pysty lopettaa jos saan sen itsehillinnän menemään. Kesken jättäminen ei ole edes mahdollisuus. Se on jokotai. Mua ensinnäkin hävettää, koska 15pvä lähden sinne Nizzaan ja mun kaveri on laiha, siis todellakin sellanen ylilaiha ja mä oon tällänen porsas joka ahmii 7 donitsia yhessä illassa. Lisäks vielä join simaa sellasen 1,5 litran pullon. Poikäystävä okei vaan nauraa tälle, mut mä en! Mä muistan ko söin sitä vikaa donitsia, kuinka kelailin et nyt tekis mieli käydä vähän halailemassa sitä pönttöä. Mut enpä menny kun poikkis oli mukana siinä vieressä. SANOKAA MULLE JOTAIN TOSI PAHAA ETTEN REPSAHDA MIHINKÄÄN TÄLLÄ VIIKOLLA! Seuraavan lauantain karkkipäivä ainakin peruttu - cancelled. Ei oo tulossa.
Mut mulla on muutenki ihan masentunu olo tän poikaystävän takia. Oon niin kauan eläny yksin ja tehny asioita yksin (erosin edellisestä vuonna 2008, alotin tän nyt 2010 tammikuussa) et mua ahistaa päästää joku noinkin lähelle miten se on päässy. Vaik me ei nähdä kun 1-2krt viikossa niin pelkään sitä liiallista läheisyyttä, must tuntuu vaan et mun pitäis olla yksin enkä haluu et kukaan tulee tähän mun surkeaan elämään tällä hetkellä. Tiedän että tää J (poikaystävä) on huomannu tätä vähäsen, mutta aina kun se kysyy et onks kaikki hyvin et jaksatsä oikeesti niin vastaan et joo, oot ihana <3 Se siinä just on. J on ihan täydellinen mies, just mun makuun ja just sellanen minkä aina oon halunu. Mut mä en haluis sotkee sitä kaikkiin mun ongelmiin, mun laihdutuksiin, syömishäiriöihin ja muihin päässä liikkuviin ongelmiin. Se itse asiassa oli puhunu sen hyvän ystävän kanssa musta (mikä on musta ookoo, koska hyvien ystävien kans pitääki puhua tälläsistä asioista), kysyin sitten että mitä se oli sanonu, niin oli kuulemma jotain et: "Aika paha tilanne..."
Jotenki vaa tuntuis et mun elämäs ei olis täl hetkel minkäänlaista paikkaa toiselle ihmiselle.
Tuli ihan surullinen olo, kun luin postauksen! Itellä on nyt vähän samantyyppinen olo, etten haluis ketään tähän lähelle. Oon seurustellu poikaystävän kanssa 1,5v ja nyt oon päättänyt jättää suhteen. Pahaa tekee, mut tiedän tekeväni oikean ratkasun. Aikaa tähän päätökseen meni 4kk.
VastaaPoistaOma elämä on sen verran solmussa, etten todellakaan halua ketään vierelle, sillä en jaksa edes puhua ongelmistani.
Hyvä ettet mennyt halailemaan pönttöä, sillä itse olisin varmast mennyt, vaikka morkkishan siitäkin olisi tullut. Nyt on vaihteeksi syömiskontrolli pitänyt, mutta aina jää odottamaan sitä seuraavaa kertaa, kun ratkean pahaan.
Toivottavasti olo paranee ja aurinko alkaa paistaa mielessäsi :). Oot mielessä<3